mikko on nyt ollut viikon hoidossa.usko on kova että se sieltä takaisin tulee paremmassa kunnossa.vastoinkäymisiä varmasti tulee se on varmaa..hirveä ikävä..vaikka hoitopaikka ei ole kaukana,niin tuntuu silti että se on niin kaukana!itsellä on paha olo että toinen on jossain missä ei ole ketään läheistä häntä lohduttamassa.tälläkin viikolla mikko saa soittaa vain 2 puhelua.ens viikolla siellä saa ilmeisesti käydä sitä kattomassa..odotan kovasti sitä vierailu käyntiä..poika näkee isänsä.elämä on kovaa mutta vastoinkäymisethän vahvistaa..pääasia tässä kaikessa on että mikko lähti itse hoitoon ja halusi saada elämänsä taas kuntoon ja oikeille raiteille!

olen saanut kokea kaikenlaista kivaa...ja pahaa...!aloitetaan vaikka siitä että lapseni isä on sekakäyttäjä.kun hän käyttää viinaa napsahtaa päässä jokin nappi ja silloin voi tapahtua mitä vain.olin 5kuulla raskaana ja olin lähdössä poikakaverini vanhempien luota autolla,lapseni isä olkoon vaikka mikko.no mikko sai hirveän raivokohtauksen ja lähti tulemaan autoani kohti tiiliskivi kädessä.minä istuin kuskin paikalla autossa ja yritin ajaa eteenpäin mutta mikko käveli auton edessä joten en päässyt eteenpäin.siinä sitä sitten oltiin ja mikko heitti tiiliskiven kuskin sivuikkunasta sisään ja minä sain sen päähäni lasin siruja niska täynnä ja päässä patti.sinne soitettiin sitten poliisit,mutta ne ei enää löytäny mikkoa kun se oli lähtenyt jo pakoon.lähdin siitä sairaalaan ensiapuun.lapselle ei onneksi ollut käynyt mitään.siinäkin hommassa oli tuuria mukana.no se oli yksi niiden monien juttujen seassa mitä meille on käynyt...